Itämainen tanssi, jota kutsutaan myös napatanssiksi tai vatsatanssiksi, tunnetaan tanssijoiden upean viehkeästä ja rytmikkäästä liikehdinnästä sekä tanssijoiden vatsanseudun paljastavasta vaatetuksesta. Alun perin Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueelta kotoisin olevaa tanssia esitetään soolona ja se vuodesta toiseen kerää runsaasti innokkaita harrastajia ympäri maailmaa. Lue artikkelissamme lisää, mitä kaikkea itämainen tanssi on, miten sitä tanssitaan ja miten sitä pääsee harrastamaan myös Suomessa.

Itämaisen tanssin historiaa

Itämainen tanssi on peräisin Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueelta. Tanssi, mikä tänä päivänä tunnetaan itämaisena tanssina, perustuu lukuisien eri kulttuurien vaikutuksiin satojen vuosien ajalta. Joidenkin arvioiden mukaan tanssi olisi jopa tuhansia vuosia vanha laji, mutta tarkkoja arvioita ei kyetä esittämään. Kautta historiansa itämainen tanssi on ollut naisten esittämään tanssia, ja se on siirtynyt oppina eteenpäin äideiltä tyttärille.

Itämainen tanssi tuli tutuksi länsimaissa 1800-luvulla, kun itämaista eksotiikkaa esiteltiin Pariisin ja Chicagon maailmannäyttelyissä. Hyvin nopeasti eri tanssijat muuttivat Ranskaan ja Yhdysvaltoihin ja alkoivat opettaa myös länsimaisia naisia tanssin saloihin. Itämaiseen tanssiin on kuulunut jo näiltä ajoilta lähtien ns. haaremimystiikkaa. Tämän maineen takia vanhoillisissa maissa tanssijoita saatetaan pitää prostituoituina. Huonohko maine ei silti yhtään vähennä itämaisen tanssin suosiota tanssijoiden tai yleisön keskuudessa.

Mitä itämainen tanssi on?

Itämaisessa tanssissa liikutetaan erityisesti ylävartaloa eri torson lihaksistoa rytmikkäästi musiikin tahdissa. Tanssi vaatii siis isolaatiota eli eri yksittäisten kehonosien hallintaa. Toisin kuin napatanssi-nimitys voisi siis kuvastaa, kyse ei ole pelkästään vatsan ja lantion seudun liikkeestä. Itämaiseen tanssiin kuuluu myös runsas huivien ja muiden ilmassa liikkuvien vaatteiden käyttö sekä kilisevää ääntä synnyttävät korut vyötärön, ranteiden ja nilkkojen ympärillä.

Liikkeet itämaisessa tanssissa voidaan jakaa kolmeen osaan: rytmikkääseen liikkeeseen, sulavaan liikkeeseen sekä erilaisiin tärinöihin ja värähtelyihin. Rytmikkäät liikkeet seuraavat musiikin rytmiä ja sulavat liikkeet puolestaan myötäilevät musiikin melodiaa ja lyriikoiden sanomaa. Tärinöiden ja värähtelyiden tavoitteena on luoda syvyyttä, rakennetta ja tuntumaa muuhun tanssiin. Itämainen tanssi lieneekin kaikkein tunnetuin juuri näistä nopeista ja värisevistä vatsan ja rintakehän liikkeistä.

Mitä kuuluu itämaisen tanssijan asuun?

Itämaisen tanssin esittäjän asu lienee monelle entuudestaan tuttu, pidetäänhän napatanssia yhtenä itämaisuuden keskeisimpänä symbolina. Huivimaiset asut peittävät yleensä jalat lantiolta nilkkoihin ja ylävartalosta on yleensä peitetty vain rinnat. Koruja käytetään paljon. Kasvot saattavat joillakin tanssijoilla olla peitetyt. Autenttisia itämaisen tanssin esiintyjiä pääsee tänäkin päivänä näkemään Turkin tai Egyptin lomamatkoilla, joissa tanssijoiden puvut on saatettu koristella myös oman heimon koristein.

Eri maissa ja kulttuurialueilla on joitain eroja sen suhteen, mitä itämaisen tanssin esittäjän asussa tulee olla ja millä nimellä asua kutsutaan. Länsimaissa ollaan yleensä vapaampia tanssiasun valinnassa. Itämaisen tanssin harrastelijatunneilla tanssijat ovat yleensä melko koruttomasti pukeutuneita ja vasta esityksissä vaatetukseen, koruihin ja meikkeihin panostetaan enemmän. Mikäli itämaisen tanssin harrastaminen kiinnostaa, voi koululta ja kurssin opettajalta kysyä lisää sopivista tanssiasuista.

Missä voi aloittaa itämaisen tanssin harrastamisen?

Itämainen tanssi on erittäin suosittu tanssilaji monissa länsimaissa, myös Suomessa. Suuremmissa kaupungeissa monet tanssikoulut ja työväenopistot järjestävät itämaisen tanssin tanssikursseja. Näistä kursseista saa tiedon internetissä tai ottamalla kurssinjärjestäjään suoraan yhteyttä. Yleisesti ottaen itämaisen tanssin kurssille voi ilmoittautua kuka tahansa, sillä tanssi aloitetaan perusteista. Tanssin liikkeet ovat myös kohtuullisen turvalliset nivelille ja lihaksille, joten itämaisen tanssin harrastamiselle ei ole koko- tai terveysrajoituksia.

Itämaisen tanssin liikkeitä voi opetella myös itsekseen tutustumalla internetissä aiheeseen liittyviin videoihin. Suosittelemme kuitenkin napatanssista kiinnostuneelle joko tanssin perusteiden hallintaa tai alkeiden kurssille osallistumista, sillä napatanssiin keskeisesti kuuluvaa isolaatiota voi olla vaikea hahmottaa ja oppia yksin tekemällä. Tämän lisäksi kannattaa muistaa että, vaikka laji itsessään on soolotanssia, pääsee ryhmässä tanssiessa kokemaan tanssiin kuuluvaa tunnelmaa ja jakamaan yhdessä harrastamisen iloa.

Onko itämainen tanssi hyvää liikuntaa?

Itämainen tanssi kehittää erittäin hyvin keskivartalon liikkuvuutta, sillä iso osa tanssin liikkeistä tehdään rinnan, hartiaseudun sekä vatsan ja selän lihaksilla. Se, miten paljon lihakset väsyvät tanssissa tai kehittyvät, riippuu tanssityylistä ja tanssiharjoittelun intensiivisyydestä. Tanssityylejä itämaisessa tanssissa on useita ja ne vaihtelevat rauhallisen esteettisestä voimakkaan energiseen ilmaisuun. Energisempi tanssityyli vaatii tanssijan keholta enemmän ja siten myös muokkaa kehon lihaksiakin enemmän.

Kunnon kohotukseen itämainen tanssi sopii parhaiten aloittelevalle liikkujalle, sillä tanssi on aloittelijoilla verrattain rauhallista. Liikkumismuotona napatanssi on kuitenkin lähes lyömätön juuri torson notkeuden ja kehonhallinnan kehittämisessä. Tanssia harrastaessa kannattaa kuitenkin liikuntapiirakan lisäksi muistaa, että kyseessä on taidelaji. Itämainen tanssi tarjoaakin kauniin naisellisen tavan käyttää kehoa itseilmaisuun. Monille harrastajille tämä tanssi antaa siten mahdollisuuden tutustua itseensä ja naisellisuuteensa paremmin.

Lopuksi

Itämainen tanssi on monipuolinen tanssi, joka innoittaa lukuisia uusia harrastajia ympäri maailmaa kokeilemaan lajia. Alun pitäen Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueiden kulttuurien pohjalta kehittynyt tanssi on yksi itämaiden eksotiikan symboleista ja naisellisuuden ilmaisun muoto. Itämaisen tanssin harrastajien joukosta löytyy myös paljon suomalaisia, ja lajista järjestetään runsaasti kursseja isommissa kaupungeissa. Harrastuksena se onkin mainio tapa yhdistää kiinnostus taidetta, kulttuuria ja ilmaisevaa liikettä.