Tanssikilpailuista puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen lattialla soljuvasti musiikin tahdissa liikkuva upea kilpatanssipari, jolle tuomaristo antaa huippupisteet ja yleisö heittelee tanssilattian täyteen ruusuja hurrausten saattelemana. Tanssissa voi kuitenkin kilpailla Suomessa useissa muissakin eri tanssimuodoissa niin yksilölajeissa kuin paritansseissakin. Perinteisellä kilpatanssilla tarkoitetaan yleensä erityisesti tanssiurheilua, jossa järjestetään eritasoisia kilpailuja vakio -ja latinalaistansseissa parin kanssa. Muita tanssilajeja, joissa voi kilpailla Suomessa on yksilölajeissa useita eri tyylien tansseja aina show-tanssista hiphopiin. Näissä hyvä harrastuspohja vaikkapa tanssitunneilta antaa mahdollisuuden edetä kilpailuihin oman tanssilajin parissa.
Koreografia on tanssin juoni
Paritanssien osalta kilpatanssissa kilpailevat parit tanssivat samaan aikaan tanssilattialla omaa koreografiaansa välittämättä soitettavasta kappaleesta. Tanssin kuviot siis menevät musiikin edelle. Parit ovat tietoisia ainoastaan tanssilajin rytmistä sekä soitettavan kappaleen temposta, eli nopeudesta joka on määritelty kilpailusäännöissä. Yksilölajeissa ja muissa tanssikilpailuissa koreografia on sidoksissa yleensä tiettyyn kappaleeseen, jonka mukaan on kaikki askeleet ja kuviot jo ennalta suunniteltu. Yksilölajeissa haetaan siis enemmän valmista esitystä myös musiikin osalta, kun taas paritanssien kilpatanssissa taiteillaan kyvyllä tanssia koreografia kaikenlaiseen tanssilajiin sopivaan musiikkiin.
Kilpailun eteneminen
Tanssikilpailuissa tanssijoiden järjestys perustuu tuomariarvosteluun. Hyvin yleisesti tanssikilpailu noudattaa kolmiportaista kaavaa, jossa edetään karsintakierroksen kautta semifinaaliin ja siitä finaaliin. Jos tanssijoissa on paljon kilpailijoita, jotka ovat saaneet tasapisteitä, voidaan joutua järjestämään uusi kierros jossa tanssijat saavat mahdollisuuden korottaa suoritustaan päästäkseen seuraavalle kierrokselle mukaan. Eri tanssilajeissa on hiukan erilaiset kilpailurakenteet, mutta hyvin yleisesti ne noudattavat samanlaista hierarkiaa niin yksilö- kuin paritansseissa. Paritanssien kilpailujärjestys on vielä hiukan säännellympi ja tarkempi, sekä tuomareiden pisteytysmetodi monimutkaisempi kuin yksilölajeissa, joissa arvioidaan vain yksilön omaa tanssisuoritusta.
Tanssisuoritusten arviointiperusteet
Jokainen tanssin tyylilaji korostaa arvioinneissaan lajille tyypillisiä suoritustekniikoita ja puhtaita asentoja, joista annetaan tanssijoille pisteitä kokonaisuuden ja esiintymisen lisäksi. Erityisesti perinteisessä kilpatanssissa arvioidaan tahdissa pysymistä ja tanssiparin perusrytmiä. Myös vartalolinjat, joista erityisesti selän, käsien sekä niskan ja pään asennot arvioidaan niiden puhtaiden linjojen mukaisesti. Liikeradat tulee olla sovitettuina suoritetun kuvion mukaiseksi ja tekniikan oikeellisuus liikkeeseen sopiva. Jalkatekniikka ja lattiatyöskentely arvioidaan myös tuomareiden pisteissä, johon kuuluvat polven ja nilkan ojentamiset, painonsiirrot askeleiden välillä sekä liikkeen sujuvuus ja terävyys.
Tanssissa tulkitaan tunteita
Myös tanssin tulkinta on tärkeää. Kilpatanssiparin esitys on pitkälti myös tunteellinen kokemus katsojalle, joten parin täytyy osata tulkita oikein tanssin luonne ja tunnelma. Tanssiin kuuluu myös tietynlainen tulkinnallinen esittäminen, jossa korostuu erityisesti ilmeet, eleet, yleisön huomioiminen sekä niiden sopivuus kyseisen tanssin luonteeseen. Kaiken tämän lisäksi katsojille välittyy tanssissa parien välinen kemia ja sekä lavakarisma. Kokenut esiintyjä pystyy keskittymään jo tekniikan hallinnan lisäksi hiukan enemmän myös tanssin tulkintaan, joten kokemus tuo varmuutta tehdä tanssista enemmän tunteisiin vetoava suoritus teknisen osaamisen lisänä.
Onnistunut suoritus lähtee tekniikasta
Tanssikilpailuissa kiinnitetään huomiota paljon tanssitekniikkaan, sekä sen puhtaaseen noudattamiseen eri tyylilajeissa. Tanssin koreografia pyritään luomaan monipuoliseksi siten, että myös aloittelevilla pareilla käytetään vakiotansseissa sekä oikealle että vasemmalle kääntyviä kuvioita. Kuitenkin samalla myös huippuammattilaiset käyttävät hyvinkin yksinkertaisia kuvioita osana omaa koreografiaansa. Oikean jalkatekniikan hallitseminen on tanssiessa tärkeää. Cha-Cha:ssa tukijalan polven tulee ojentua suoraksi kun taas vakiotansseissa liikkeen tulee olla pehmeää. Tangon askelissa pyritään teräviin askeliin toisin kuin muissa vakiotansseissa, jossa liikkeen tulee olla sulavampaa. Tanssillisella tulkinnalla kilpailuissa voi erottautua, esimerkiksi jivessä hauskalla esittämisellä.
Kokemus tuo esitykseen varmuutta
Kilpailuissa tärkeintä on harjoittelun lisäksi se, että esitys sopii esiintyjälle ja koreografia kappaleeseen. Liian vaikeat liikkeet eivät näytä hyviltä, jos niitä lähtee tekemään oman taitotasonsa ulkopuolelle. Siksi perustekniikat tulisi osata kaikissa tanssilajeissa, niin yksilö- kuin paritanssissa hyvin ennen kilpailuihin lähtemistä, sillä vain kokemus ja harjoittelu tuottavat tulosta. Kilpailuissa lisänä on aina jännitystä, johon pystyy tottumaan vain kokemuksen kautta. Liikeradat tulisi tanssiessa suorittaa aina kuviosarjan mukaisesti, sillä tanssissa pyritään mahdollisimman laajoihin luonnollisiin liikkeisiin. Tanssin luonteen tulkinnalla tarkoitetaan kullekin tanssilajille luonteenomaista liikkumista.
Tanssi on myös taidetta
Kilpatanssin harrastajat sekä tanssikilpailuihin osallistuvat yksilö- tai joukkuelajien harrastajat ovat varmasti kilpailuhenkisiä, mutta tanssissa sen taiteellinen puoli on myös tärkeää. Ammattilaiseksi päästäkseen täytyy osata tekniikkaa, sekä ymmärtää koreografian kulkua ja sen luomista. Kilpatanssijoista monet siirtyvät kilpailu-uransa jälkeen näyttämölle sekä teatterin pariin. Paritanssien suosio näkyy television kilpatanssiohjelmien aikana, sillä niiden jälkeen laji tulee paremmin myös tavallisten ihmisten tietoisuuteen. Kilpatanssia voi alkaa harrastaa parhaiten juuri paritanssien kautta, joka on monelle se ensimmäinen porras kohti tanssimista. Kun harrastus syvenee, astuu siitä esiin sen kilpailullinen mahdollisuus.
Tanssia pidetään aina jollakin tasolla myös taiteen ilmaisumuotona, mutta siinä kerrotaan vain sanojen sijaan tarinaa omalla vartalolla. Kaikille kilpailun pariin tai tanssin ammattilaiseksi suuntaaville lajin kovat fyysiset vaatimukset ovat samat. Erityisesti kilpatanssin pariin hakeutuvat tanssinharrastajista kaikkein kilpailuhenkisimmät, joiden harjoittelua kilpailuihin valmistautuminen motivoi. Tanssin harrastajat ovat usein hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kilpailuissa oppii myös sosiaalisia taitoja, toisten ihmisen huomioimista sekä pettymysten sietämistä. Tanssi lajina kiinnostaa harrastajia yhä enemmän, ja paritanssien uuden nousun myötä maahamme syntyy ehkä taas uusi taidokas kilpatanssin sukupolvi.